Se tunne, kun koet sen että, poni voi ihan oikeasti liikkua ajatuksen voimalla..

Mua inspiroi kirjottaan tää teksti ihan siitä tunteest, joka tuli mulle tänään ratsastaessa Lulalla. Se tunne oli siis se tunne, kun poni menee niin hienosti, että tekee mieli ruveta vain itkemää onnesta.Mentiin siis aluksi ihan vaan käynnissä lyhkäsillä ohjilla temponmuutoksia askellajin sisällä. Se onnistu omasta mielestäni  kaikin
n puolin hyvin ja hetken päästä tietty vaihdettiin suuntaa ja tehtiin sama toiseen suuntaan. Samaa harjotusta jatkettiin ravissa molempiin suuntiin.
 Tämän jälkeen välikäynnit ja jaettiin porukka kahtia, toinen porukka toiselle puolelle kenttää pääty-ympyrälle ja sama toisille.
Otettiin siis laukkaa osastotyylisesti isolla ymprällä oikeeseen kierrokseen ja välikäyntien jälkeen vasempaan kierrokseen laukkaympyrät molempiin päihin, joiden välissä ravi piti saada kontrolliin, tässä tapauksessa hyväksi ja pehmeäksi. Sitten loppukäynnit.
MAHTAVA Zilpan Lullaby <'3 
Tähän loppuun vielä lisäks, että tunnin jälkeen viel menin syötteleen siks aikaa, et  sain harjattua kunnolla läpi ja sen jälkeen kävin hakemassa rehuhuoneesta leipää ja venyttelin läpi. (Molemmat kyljet venyttämällä leivän avulla turvan mahd lähelle häntää, ja siitte molemmilta puolilta etujalkojenvälistä, niin että selkä venyi edes vähän.
Eipä tässä sen enempää muuta, kun että  IHANA SHETTISHUMMA <3 
Ja     Keep calm
          and
         be just yourself
                ~Milla